Suihkaus raikkautta!

Oletko koskaan miettinyt, miten Rivieran kaunottaret pysyvät hehkeinä koko kuuman ja kostean kesän? Vaikka lämpötila öisinkin pysyttelee suomalaisittain hellelukemissa, ja päivällä auringossa hätyytellään neljääkymmentä, paikalliset eivät näytä hikoilevan. Minulle tämä oli mysteeri pitkään. Kunnes aloin tutustua paikallisiin, ja sain selville heidän hehkeytensä ja raikkautensa salaisuuden. Mineraalivesisuihke!

Välipalalla on väliä

Ranskassa, jossa ruokakulttuuri on tarkkaan säädeltyä, on myös välipaloilla oma, tarkkaan säädelty paikkansa. Se syödään oikeaoppisesti kello 16. Siitä kertoo myös sen tuttavallinen nimi: quatre heures. Perinteisesti kello neljän välipala syödään koulupäivän päätteeksi, useimmiten koululla, ennen iltapäiväkerhoja.

Virtaa syksyyn!

Kesä on kääntymässä syksyyn. Päivät ovat lyhentyneet, yöt ovat jo viileämpiä, ja arki on rullannut käyntiin kodeissa. Arki ja syksy tuovat uudet haasteet ja seikkailut mukanaan, mutta tavallinen arki on itseasiassa aika ihanaa. Tärkeää on muistaa antaa tilaa kivoille asioille tapahtua, ja ottaa arjesta kaikki irti. Elämän ei siis tarvitse olla yhtä maanantaita.

Käärme paratiisissa

Vaikka paljon purnaankin arjesta ja elämästä Rivieralla, en silti vaihtaisi päivääkään elämästäni täällä pois. Olisi hölmöä ja kertakaikkisen naiivia olla olematta nöyrän kiitollinen siitä, että saa elää arkea tässä eurooppalaisessa paratiisissa.

SYÖMÄÄN!

Lapsiperheen viikkoon mahtuu monta ateriaa. Tutkimusten mukaan suomalaiset haluaisivat viettää enemmän aikaa yhdessä ruoan ääressä, mutta arjen kiire ja perheenjäsenten erilaiset aikataulut tekevät toteutuksesta hankalan.

80/20 – arjen paremmat valinnat:

Oletteko kuulleet 80/20 –periaatteesta? Menetelmän ydin on varsin yksinkertainen ja ennen kaikkea inhimillinen, koska se sallii ja armahtaa. Koska ylisuorittaminen ja tiukka itsekuri ei yleensä toimi pitkällä tähtäimellä, on fiksumpaa keskittyä tekemään 80% järkeviä valintoja ja lopulla 20% sallit itsellesi mieltymysten mukaista syötävää.

Koirankakkaa ja hienostorouvia

”Äiti, varo koirankakkaa!” huutaa kaksivuotias tyttäreni. ”Älä astu päälle, tuolla on iso”, hän julistaa. Tämä on ote tyypillisestä arkiaamustamme, kun lähdemme kohti päivän askareita. Ja tämä on yleensä päivän ensimmäinen hetki, jolloin sadattelen ranskalaista naapurustoani, joka vähät välittää siitä, että lemmikkien jätökset tulisi kiltisti kerätä pussiin. Ydinkeskustassa ja turistialueilla ongelma on ratkaistu niin, että kadut…

Koulutielle, mars!

Äiti, mennäänkö kouluun?”, hihkuu 2-vuotias tyttäreni ja taputtaa käsiään. Minä hörpin viimeisiä rippeitä aamukahvistani ja vastaan: “Ei, höpsö. Me mennään nounoulle, lastenhoitajalle.” Ja tähän tyttäreni huokaa: “Niin, olen vielä liian pieni…”

1234
Social Media Auto Publish Powered By : XYZScripts.com