Apéro dinatoire

Elokuu on Ranskassa virallinen lomakuukausi. Myös ne, jotka eivät ole lomalla, ottavat iisisti. Töissä käydään lähinnä vain lepäämässä. Olen tainnut aiemminkin mainita siitä, ettei elokuulle kannata suunnitella mm. pankki- tai vakuutusasioiden hoitamista. Putiikit saattavat olla auki, mutta mitä suuremmalla todennäköisyydellä mitään ei tapahdu. Liiketiloissa.

Rannoilla, kahviloissa ja ravintoloissa tapahtuu senkin edestä, ja erityisesti iltaisin. Sekä lomalaiset että töissä käyvät kokoontuvat alkuillasta apéroille. Tämä on Ranskassa tuttu tapa läpi vuoden. Kello 18-20 välissä, ennen varsinaista illallista, nautitaan apérot. Tyypillisimmin lasillinen viiniä, olutta tai provencelaisittain pastista. Sen kanssa nautitaan pieniä suupaloja, kuten oliveja, vihanneksia ja dippejä, juustoja, sipsejä tai lihaleikkeleitä.

Kesän apéroista poikkeuksellisen tekee niiden kiireettömyys. Lapsilla ei ole koulua, töissä ei ole kiirettä, joten kotiinkaan ei tarvitse kiirehtiä. Apérot venyvät ja niistä tulee apéro dinatoire. Apéron ja illallisen, dîner, yhdistelmä.

Apéro dinatoire on yksi ranskalaisen elämäntyylin minua eniten inspiroivista konsepteista. Se tuo mieleen espanjalaiset tapaspöydät, jonka ääressä vietetään rennosti koko ilta ilman lautasliinojen hypistelyä, hienostelua ja monia ruokalajeja.

Vaikka apéro dinatoire voi käytännössä katsoen olla mitä vain, se on silti tyypillisimmillään runsaasti erilaisia alkupaloja, ja lähestulkoon aina sormiruokaa, ranskalaisittain amuse bouche. (Samaa termiä käytetään ravintolakielessä kuvaamaan ravintolan tarjoamaa, menyyn alkajaisiksi syötävää makunystyröiden herättelijää.) Apero dinatoirella lisukkeena saattaa joskus olla myös salaatteja tai ranskalaiselle keittiölle tyypillistä suolaista piirakkaa quichea, mutta taustalla elää silti ajatus aperomaisesta ja kevyestä illallisesta, jonka monipuolisuus tarjoaa jokaiselle jotakin.

Kesäiltojen pitkät ja venyvät apérot ovat yksi ranskalaisen kesän parhaista anneista – vietettiinpä apéroita rannalla viilentävän meren äärellä, rennossa ravintolassa tai ystävien luona. Itse tykkään kutsua vähän tuntemattomia vieraita ensin apéro dinatoirelle kotiin, jolloin illan kaava on rento, eikä sen kestoa tarvitse määritellä samaan tapaan kuin illalliskutsussa – sen voi päättää nopeastikin, jos yhteistä säveltä ei meinaa löytyä. Useimmiten ilta kuitenkin venyy aina pikkutunneille asti – ranskalaiset ovat keskimäärin erittäin hyviä juhlijoita.

Apéro dinatoiren tärkein juju on siten rentous. Pukeutumiskaava on kirjaimellisesti casual – uikkarit, farkut, ohuet kesämekot ja sandaalit sekä asialliset ja siistit työvaatteet kaikki käyvät. Varsinaiseen ruokapöytään päädytään hyvin harvoin. Sen sijaan ilta kuluu rennosti sohvalla tai lepotuoleilla istuskellen. Rannalla vietetty apéro dinatoire mahdollistaa myös keskiyön uinnin – le bain de minuit. Tämäkin on yksi ranskalaisen kesänvieton ehdoton traditio.

Tarinoita Rivieran vauvaelämästä ja kahden kulttuurin törmäyskurssista.

Social Media Auto Publish Powered By : XYZScripts.com