Käärme paratiisissa

Vaikka paljon purnaankin arjesta ja elämästä Rivieralla, en silti vaihtaisi päivääkään elämästäni täällä pois. Olisi hölmöä ja kertakaikkisen naiivia olla olematta nöyrän kiitollinen siitä, että saa elää arkea tässä eurooppalaisessa paratiisissa. Arki on toki arkea kaikkialla, mutta täällä sitä värittää neljän vuodenajan ihanan leuto ilmasto, luonnon runsaus ja väriloisto, yksi maailman kuuluista keittiöstä, sekä historiallisuus, joka näkyy kaikkialla katukuvassa. Raamina tälle komeudelle jököttää pohjoisessa jylhät Meri-Alpit, etelässä kimmeltää Välimeri.

Tämän kaiken kruunaa Rivieran kesä. Rakastan sitä yli kaiken, ja odotan sitä joka vuosi yhtä innokkaasti kuin lapset joulupukkia. Rakastan polttavana porottavaa aurinkoa, hiostavaa kuumuutta, ja sitä tunnetta, kun mekko tahmaantuu hikiseen ihoon. Rakastan myös sitä, kun lempeä Välimeri huuhtelee hien pois ja tuo hetken raikkauden, kun kuuma iho sihahtaa vilvoittavaan meriveteen. Rakastan varhaisia aamu-uinteja hiljaisilla rantakallioilla, ja laiskoja iltapiknikkejä meren äärellä. Vaikka päivät ovat täynnä töitä, hälinää ja kiirettä, kuten kaikkialla muuallakin, aamut ja illat ovat kuin elokuvasta. Aurinko ja meri kruunaavat arjen ja leimaavat sitä aina toukokuulta lokakuulle.

Ei voi valittaa. Vaikkakin, kuten kaikissa paratiiseissa, on Rivierallakin omat käärmeensä. Niitä on minun mielestäni kaksi. Hyttyset ja meduusat. Tiedän kuulostavani naurettavalta, mutta olen vakavissani. Itikat ovat viimeisen viiden vuoden aikana lisääntyneet hälyttävästi, ja joka vuosi Afrikasta rantautuu uusia, entistä sitkeämpi ja pahemmin purevia lajikkeita. Jotkut tuovat mukanaan kinkkisiä, trooppisia sairauksia. Lääketeollisuus ei pysy kujanjuoksussa mukana.

Meidän perheessä hyttyset leimaavat jokaista kesäpäivää. Tyttäreni on perinyt Suomen mummulta hyttysallergian, ja hän saa jokaisesta puremasta ärhäkän paukaman, joka kutiaa armottomasti ja usein tulehtuu. Hoitoprotokolla kiukutteluineen ja minä-itse-rasvaan-äiti -episodeineen värittää jokaista aamua ja iltaa. Meillä jokainen tietää, että alkuillasta ja auringon laskun aikaan ovet ja ikkunat pysyvät kiinni, oli miten kuuma tahansa. Silloin hyttysiä on mustanaan. Ulos otetaan hyttyssuihkeet mukaan, ja tytölle suihkautetaan varoiksi ainakin ensimyrkyt. Siihen päälle aurinkorasvat ja muut hoitovoiteet. Kohta mennäänkin jo uimaan ja sitten taas suihkitaan myrkkyjä.

Vaikkei kyseessä ole vakava asia (joskin lastenlääkärit ovat täällä jopa hysteerisiä asian suhteen), se kuormittaa kesäarkea ja kysyy hermoja. Joskaan ei ihan niin paljon kuin meduusat. Ne vasta viheliäisiä ovat. Ne ilmestyvät Rivieran rannoille joka kesä meriveden lämmetessä. Ne kulkevat virtausten mukana, joten niiden liikkeitä on mahdotonta ennustaa. Ja jos bongaat yhden, voit olla varma, että niitä on lähistöllä useampia. Läpikuultavat meduusat ovat vaarattomampia, mutta sitä vastoin kauniit ja pienet, purppuranpunaiset meduusat polttavat tuntuvasti. Jos näet tällaiset ja olet liikkeellä lasten kanssa, kehotan pysymään poissa vedestä. Lapsi ei meduusaa välttämättä vesileikeiltään huomaa, ja meduusan polttama jättää ikävän jäljen ja vaatii viikkojen, joskus kuukausien hoidon.

Ensihoitona tärkeintä on poistaa meduusan levittämä myrkky iholta joko luottokortilla ihoa raapimalla, tai hieromalla ihoa hiekalla. Suihkuun ei missään nimessä saa mennä. Jotkut vannovat valkoviinietikan nimeen, minä luotan laventelin aspic –eteeriseen öljyyn. Usein kortisonivoide on paikallaan, ja joskus myrkyn leviämisen joutuu lopettamaan polttamalla iho hiustenkuivaajalla. Pahimman vaiheen jälkeen vesirakkuloina helmeilevä iho tarvitsee usein arpikudosta hoitavaa voidetta. Aikuinen tämän ruljanssin kestää, mutta lapselle kokemus voi olla traumatisoiva. Suosittelen siksi ainakin yhdelle uimarille maskia mereen mentäessä, ja jos rannalla ei näy muita uimareita ja vesi näyttää samealta, kannattaa ehkä pysyä rannalla.

Onneksi paratiisin käärmeitä pääsee myös pakoon. Pienet pittoreskit kyläpahaset tarjoavat helpotusta pahimmilta helteiltä ja sen mukanaan tuomilta kesähuolilta. Ne tarjoavat myös hiljaisuutta, viileitä iltoja ja ripauksen menneen ajan tunnelmaa.

Ja mikä tärkeintä, vuoristokylien ohut ja raikas vuoristoilma karkottaa itikat. Lisäksi takamaiden vuoristojonon monet mutkittelevat kävelyreitit johtavat raikastavien jokien uomiin, joissa ei meduusat uintihetkiä pilaa. Kaiken kruunaa kylien pienet kahvilat ja ravintolat, joissa aidot ihmiset tarjoilevat aitoa mummojen ruokaa, sitä kuuluisaa Välimeren keittiötä. Rosé tulee lähiviinitiloilta, ja palvelu on aina ystävällistä ja mutkatonta. Näissä kylissä aika pysähtyy, viheliäiset kesäharmit unohtuvat, ja paratiisissa on taas kaikki hyvin.

Tarinoita Rivieran vauvaelämästä ja kahden kulttuurin törmäyskurssista.

Social Media Auto Publish Powered By : XYZScripts.com