Kurahousuja ja muita suomi-ideoita

Mieheni sai vastaavasti ihmetellä useita suomi-ideoita, joita aina aika ajoin ilmestyi arkeemme. Listan kärjessä lienee kurahousut. Näitä ei Ranskassa, ainakaan Rivieralla, tunneta. Olin kuolla nauruun, kun mieheni aidon hämmästyneenä eräs arkiaamu kysyi: ”Mitkä nämä ovat? Miksi puet ne Paulinelle NYT? Onko hän menossa hiihtämään?” Hän ei tiennyt – kuten jokainen suomalainen – että vauva+puisto=kurahousut. Nizzassa ei ole lunta, ei kuraa, ja aika harvoin puistossa on märkää, joten myönnän, ettei kurahousut ole välttämättömyys. Toisaalta valitsen mieluummin kurahousut kuin lukuisat puistoleikeissä puhkikontatut housut ja ulkoleikkien pilallevärjäämät vaatteet.

Kurahousukohtauksista ja kurituksista huolimatta elämä vieraassa maassa ja kahden kulttuurin risteyksessä on enimmäkseen antoisaa. Jokainen päivä opettaa jotain. Nykyisin Paulinen nounou osaa moikata sujuvasti suomeksi ja tietää mikä on ”tutti”. Minä sen sijaan tiedän, että tyttö odottaa isää kotiin sanoessaan ”papa koti”, tai hän haluaa iltamaidon tuttipullossa sanoessaan ”bibi maito”, herkku on hänelle aina ”gateau”. Tie on vasta alussa, ja se on toivottavasti pitkä ja taatusti sopivan kuoppainen. Kolmen vuoden iässä alkava koulutie tuo aikanaan monta uutta ihmetyksen aihetta oudolle suomalaisäidille. Siihen asti meidän perheessä katsotaan rennosti muumeja, suomeksi piirrettyjä.

Tarinoita Rivieran vauvaelämästä ja kahden kulttuurin törmäyskurssista.

Save

Save

Social Media Auto Publish Powered By : XYZScripts.com