Tammikuussa herkutellaan kuninkaiden kakulla

Loppuvuoden juhlakauden ja uuden vuoden vastaanoton jälkeen ei Rivieralla kauaa malteta hengähtää. Loppiainen aloittaa talviset juhlat, ja sitä juhlitaan käytännössä katsoen miltei tammikuun loppuun. Juhlan keskiössä ei kuitenkaan niinkään ole joulupyhien päätös, kuusen ulosvieminen ja koristeiden riisuminen, vaan ennen kaikkea suussa sulava Galette des Rois, eli kuninkaiden kakku. Tätä herkkua tarjoillaan niin kotona kuin juhlissa aina tammikuun loppuun asti. Leipomot kilpailevat vuosittain parhaasta reseptistä ja esillepanosta ja Ranskan Presidentille tarjotaan erikoissuuri ja komea versio kakusta juhlavin menoin.

Galette des Rois’n erikoisuus on sen sisään kätketty fève, perinteiden mukaan pieni posliininen koriste-esine. Kakku itsessään on perinteisesti hyvin mantelinen, jossa voitaikinakuori kätkee sisäänsä runsaasti marsipaanimassaa. Nizzalaisten Galette tai pikemminkin gateau des Rois on perinteisesti kruununmuotoinen pullakranssi, joka koristellaan erilaisin sokeroiduin hedelmin. Tärkeintä on kuitenkin fève, koriste-esine. Nimittäin se, jonka palaan tämä pieni, nykyään useimmiten muovinen koriste-esine sattuu osumaan, saa kunnian olla kyseisen päivän kuningas – tai kuningatar. Kakun mukana saatu kruunu asetetaan henkilön päähän, ja perinteen mukaan päivän kuninkaan – tai kuningattaren toiveet tulee toteuttaa.

Nykyään loppiaisherkkuna tunnettu Galette des Rois -kakun juuret juontavat kauas. Tarinan mukaan perinne alkoi jo antiikin Roomasta, Saturnus-kuninkaan kunniaksi vuodenvaihteessa järjestetyistä juhlista. Juhlamenoissa roomalaiset halusivat antaa orjalle mahdollisuuden viettää päivä kuninkaana. Jotta valinta olisi reilu, laitettiin jälkiruokakakkuun koriste-esine, fève, ja se orja, jonka kakkupalaan yllätys osui, sai viettää päivän kuninkaana ja käskyttää isäntäänsä.

Kakku haluttiin jo tuolloin jakaa reilusti. Reiluus varmistettiin sillä, että juhlan nuorin joutui pöydän alle, ja sieltä huuteli haluamassaan järjestyksessä päivän kuningasehdokkaiden nimiä. Valmiiksi leikatut kakkupalat tarjoiltiin tässä järjestyksessä. Se, jonka hampaisiin koriste-esine kapsahti, sai viettää päivän kuninkaana.

Vaikka vuosisadat ovat vaihtuneet, ja perinne on saanut lisävivahteita eri aikakausilta, kakun jakoperinne on yhä sama. Tänäkin tammikuuna, monena iltana ranskalaisperheet kokoontuvat kuninkaiden kakun ääreen. Perheen pienin passitetaan pöydän alle, ja kakku jaetaan pienimmän huutelemien nimien mukaan. Se, jonka palasta paljastuu fève, kruunataan tämän perheen kuninkaaksi – tai kuningattareksi.

Tarinoita Rivieran vauvaelämästä ja kahden kulttuurin törmäyskurssista.

Social Media Auto Publish Powered By : XYZScripts.com