Tauolla on väliä

Ranskalaisen lastenkasvatuksen ja vauvakulttuurin yksi kulmakivistä on tauko – la pause. Se on kenties ensimmäinen asia, jonka Ranskassa raskaana oleva nainen synnytysvalmennuksessa oppii, ellei ole saanut siihen jo aiemmin perehdytystä ranskalaiselta ystävä- ja perhepiiriltään. N’oubliez pas la pause! Älä unohda taukoja! –huudahduksia kuulee tämän tästä kätilöiden, lastenlääkäreiden, lastenhoitajien, mummujen, tätien ja monen muun alan ammattilaisen suusta. Mikä ihmeen tauko, muistan aikoinaan ajatelleeni. Nyt tiedän.

Ranskalaisille äideille tauko tarkoittaa sitä, ettei vauvan – tai miksei myös pienen lapsen – itkujen ja kiukuttelun perässä saa säntäillä päättömästi.

Lastenkasvatuksen näkökulmasta se tarkoittaa sitä, että vauvalle opetetaan, miten sietää turhautumista. Käytännössä olen oppinut taukojen tarkoittavan sitä, että vauvan itku ja kiukuttelu tiedostetaan, mutta lapsen luo ei heti mennä. Seurataan etäältä mitä tapahtuu. Itse laskeskelen mielessäni muutamaan kymmeneen, tarvittaessa pidempäänkin. Yllättävää on huomata, miten usein äidin sydäntä särkevä itku lakkaakin aivan itsestään, kiukku talttuu ja tilanne on ohi. Tauko toimii myös herkkuja haluavaa ja tekonälkäistä lasta taltuttaessa. Olen usein huomannut, että tarpeettomat keksit ja maidot unohtuvat, kun toivetta ei heti toteuteta. Huomio kääntyy toisaalle, ja herkunnälkä häviää. Tauosta saattaa olla iso apu myös vauvan nukuttamisessa. Kun vauva vähitellen oppii siihen, ettei jokaiseen itkuun ja kiukkupuuskaan reagoidakaan heti, hän oppii rauhoittumaan – ja lopulta nukahtamaan – itsekseen.

Skeptikkona en alkuun lämmennyt taukoajatukselle lainkaan. Viittasin kintaalla koko ajatukselle. Osittain myös siksi, että olin taukojen toteutuksessa toivottoman huono. Pienikin inahdus tai parkaisu ja olin tikkana tyttäreni vieressä. Kuukausien myötä opin vähitellen hillitsemään mieltäni ja pitämään ensin pieniä, sitten pidempiä taukoja. Lopulta jouduin myöntämään, että tauoissa on ideaa. Äkkipikaisen ja minulle-kaikki-heti-nyt –luonteen omaavasta tyttärestäni on kuoriutunut huomattavasti rauhallisempi pieni taapero, joka viihtyy myös yksin leikkien. Äiti sen sijaan osaa ottaa asiat rennommin, eikä heikkohermoisena säntäile sinne tänne. Vive la pause! Eläköön tauko!

Kuva: BigStock

Tarinoita Rivieran vauvaelämästä ja kahden kulttuurin törmäyskurssista.

Save

Social Media Auto Publish Powered By : XYZScripts.com