La rentrée

Vaikka koulujenalku, la rentrée, on Ranskassa vasta syyskuun alussa, leimaa uuden kouluvuoden valmistelut jo elokuun loppupuolta. Ihan kuten Suomessakin, kaupat täyttyvät reppu-, penaali- ja muu koulutarvikevalikoimista, ja vaateliikkeet pursuavat täydellisiä kouluvaatteita niin pienille kuin isoillekin koululaisille.

Apéro dinatoire

Elokuu on Ranskassa virallinen lomakuukausi. Myös ne, jotka eivät ole lomalla, ottavat iisisti. Töissä käydään lähinnä vain lepäämässä. Olen tainnut aiemminkin mainita siitä, ettei elokuulle kannata suunnitella mm. pankki- tai vakuutusasioiden hoitamista. Putiikit saattavat olla auki, mutta mitä suuremmalla todennäköisyydellä mitään ei tapahdu. Liiketiloissa.

Vuoristopurojen solinaa

Heinäkuu tarkoittaa Rivieralla helteitä isolla H:lla. Joka vuosi la canicule, helleaalto, yllättää sekä paikalliset että turistit. Käytännössä helle Rivieralla tarkoittaa sitä, että päivisin lämpötilat nousevat 35°celsiusasteen tuntumaan – todellisen tuntuman lähennellessä neljääkymmentä, ja yöllä lämpötila pysyy yli 27. Huh hellettä.

Kun mistraali puhaltaa…

Kuvittelepa itsesi keskelle kauneinta Provencea, oliivipuiden, laventelipeltojen ja viiniköynnösten keskelle, kauas kiireisistä kaupungeista ja liikenteen melusta. Raikas mereltä tuoksuva tuuli viilentää sopivasti pilvettömältä taivaalta armottomasti paahtavaa aurinkoa. Ja sitten yhtäkkiä tuuli pysähtyy, ikään kuin ottamaan vauhtia, ja alkaa ulvonnan ensin puiden latvoissa, sitten viiniköynnösten välissä ja lopulta se pöllyttää jo laventelinkukkiakin. Seuraavaksi lentävät ulkona raikastuneet pyykit, ja lopulta kyytiä saavat kaikki irtaimisto, puutarhakalusteita myöten. Paratiisimainen rauha ja rikkumaton tunnelma ovat tiessään. Tilalle saapui villi ja pidättelemätön mistraali.

Ranskalainen paradoksi

Olen pitkään miettinyt ranskalaisille tyypillistä ja minusta paradoksaalista käytöstä. En puhu nyt verisuonitautien tilastoista, enkä punaviinin hyvää tekevistä vaikutuksista, vaan ranskalaisille tyypillisestä itsetietoisesta, joskus itsekkäästäkin käytöksestä, josta olen puhunut jo aiemmin. Ranskalaisilta puuttuu nöyryys, niin hyvässä kuin pahassa. Paradoksin tästä mielestäni tekee se, että tyypillinen ranskalainen kasvatus – niin kotona kuin päiväkodeissa ja kouluissa – on autoritäärinen ja suomalaisen mittapuun mukaan ankara.

Karnevaalihuumaa ja lettukestejä

Helmikuu tuo Rivieralla juhlahumun ja koululaisten pitkät talvilomat. Juhlahumun Rivieralla tuo jokavuotiset karnevaalit. Isoimmat juhlat vietetään Nizzassa, mutta hyväksi kakkoseksi pääsee Mentonin sitruunajuhla. Molemmat juhlat kestävän lähes kuukauden, jotta kaikki ranskalaislapset, portaittain organisoiduista ja kaksiviikkoisista lomista huolimatta, ehtivät halutessaan mukaan juhlaan.

Suihkaus raikkautta!

Oletko koskaan miettinyt, miten Rivieran kaunottaret pysyvät hehkeinä koko kuuman ja kostean kesän? Vaikka lämpötila öisinkin pysyttelee suomalaisittain hellelukemissa, ja päivällä auringossa hätyytellään neljääkymmentä, paikalliset eivät näytä hikoilevan. Minulle tämä oli mysteeri pitkään. Kunnes aloin tutustua paikallisiin, ja sain selville heidän hehkeytensä ja raikkautensa salaisuuden. Mineraalivesisuihke!

Käärme paratiisissa

Vaikka paljon purnaankin arjesta ja elämästä Rivieralla, en silti vaihtaisi päivääkään elämästäni täällä pois. Olisi hölmöä ja kertakaikkisen naiivia olla olematta nöyrän kiitollinen siitä, että saa elää arkea tässä eurooppalaisessa paratiisissa.

Koirankakkaa ja hienostorouvia

”Äiti, varo koirankakkaa!” huutaa kaksivuotias tyttäreni. ”Älä astu päälle, tuolla on iso”, hän julistaa. Tämä on ote tyypillisestä arkiaamustamme, kun lähdemme kohti päivän askareita. Ja tämä on yleensä päivän ensimmäinen hetki, jolloin sadattelen ranskalaista naapurustoani, joka vähät välittää siitä, että lemmikkien jätökset tulisi kiltisti kerätä pussiin. Ydinkeskustassa ja turistialueilla ongelma on ratkaistu niin, että kadut…

Koulutielle, mars!

Äiti, mennäänkö kouluun?”, hihkuu 2-vuotias tyttäreni ja taputtaa käsiään. Minä hörpin viimeisiä rippeitä aamukahvistani ja vastaan: “Ei, höpsö. Me mennään nounoulle, lastenhoitajalle.” Ja tähän tyttäreni huokaa: “Niin, olen vielä liian pieni…”

Tauolla on väliä

Ranskalaisen lastenkasvatuksen ja vauvakulttuurin yksi kulmakivistä on tauko – la pause. Se on kenties ensimmäinen asia, jonka Ranskassa raskaana oleva nainen synnytysvalmennuksessa oppii, ellei ole saanut siihen jo aiemmin perehdytystä ranskalaiselta ystävä- ja perhepiiriltään.

Social Media Auto Publish Powered By : XYZScripts.com