Sisustetaan muistoja

Luin tässä eräänä päivänä sähköpostiini tullutta sisustuslehden uutiskirjettä, jonka yhdessä otsikossa kerrottiin brasilialaisen suunnittelijan suunnitelleensa kotinsa siten, että se luo muistoja. Linkki lehden sivuille ei heti avautunut ja siitä turhautuneena jätin asian silleen, mutta jutun otsikko jäi kuitenkin vaivaamaan minua. Miten sisustat kotisi niin, että se luo muistoja? Siinäpä vasta kysymys. Enpä ole koskaan aikaisemmin törmännyt vastaavanlaiseen lähtökohtaan. Oli siis aivan pakko käydä etsimässä ko. juttu ja lukea mitä tässä oikein on ajatuksena takana.

Kotihan muodostaa taustat elämälle ja se muokkaantuu vuosien kuluessa monin tavoin: sitä remontoidaan, sisustusta päivitetään, lasten kasvut ja siitä seuraavat muutokset muokkaavat sitä, hankitaan kotieläimiä, harrastetaan, ollaan yhdessä, juhlitaan, iloitaan, surraan,
sairastetaan, vanhetaan, ihmisiä tulee ja menee jne. – kaikki kodin seinien sisäpuolella tapahtuvat asiat synnyttävät meille muistoja ja tekevät toivottavasti kodista kodin.

Uusi koti on aina periaatteessa vielä kirjoittamaton sivu, johon vasta jokainen tapahtuma ja virstanpylväs jättävät omat puumerkkinsä.

Lapsuuden kesämuistoja

Mitä tämä muistosisustaminen (tämän termin kehittelin ihan itse!) nyt sitten oikein tarkoittaa ja mitä sillä haetaan? Brasilialaisen suunnittelijan uuden kodin muistosisustamisen jujuna oli luoda paikka, jossa mahdolliset tulevat perheenjäsenet voivat muodostaa muistoja samanlaisista lähtökohdista, kuin hänen omansa olivat olleet. Hänen esikuvanaan ja muistolähteenään oli isovanhempien rannalla sijaitseva koti, jonka isoisä oli itse suunnitellut.

Rantatalo oli valoisa, ilmava, väritykseltään vaalea höystettynä värikkäin yksityiskohdin, viherkasvein sisustettu ja ilman turhia tavaroita. Isovanhempien kodin tunnelma oli miellyttävä, turvallinen ja rentouttava. Näitä elementtejä ja tunnelmia hän tavoitteli sitten oman kodin sisustuksessa luodessaan toiveidensa mukaista täydellistä perhe-elämää tukevaa kotia. Isovanhempien rantatalo kuulostaa mukavalta paikalta ja uskon, että jokainen meistä varmasti sisustaa kotinsa itselleen miellyttäväksi, rentouttavaksi ja turvalliseksi – toki harva
meistä ajattelee kotinsa sisustamista muistokantilta. Olipahan tällä suunnittelijalla hieman omanlainen lähtökohta kotinsa sisustamiseen, mutta kodin tunnelman ja tyylin miettiminen kuuluu toki sisustamisen perusasioihin ja –lähtökohtiin.

Itselle on muistona isovanhempien huvilalla vietetyistä kesistä turvallisuuden ja yhteisöllisyyden tunne. Enkä usko, että imitoimalla omaan kotini samanhenkisen sisustuksen kuin huvilalla oli, olisin pystynyt luomaan omille lapsilleni samat lähtökohdat muistojen
syntymiselle. Onhan jo paikka ja ihmisetkin jo aivan toisia.

Jokainen koti on omanlaisensa.

Oma äitini oli taitava sisustaja ja kotimme oli aina kauniisti sisustettu, mutta omat lapsuudenmuistoni eivät liity tiloihin, vaan ihmisiin, tapahtumiin, tunteisiin ja huomioihin. Toki muistan kotimme tilat ja sisustuksen, mutta silloin niillä oli enemmän merkitystä äidilleni, joka oli kokonaisuuden luonut. Itse ymmärsin äitini luoman kodin arvon vasta vanhempana.

Jokaisella on omat juttunsa

Omia tuntemuksiaan ja kokemuksiaan ei vain todellakaan voi kenenkään päähän istuttaa sisustamisen avulla, vaikka kuinka innokkaasti ja vimmalla kotiaan sisustaisi, sillä onhan se hyvin henkilökohtaista mihin asioihin ihminen kiinnittää huomionsa ja miten kokee ihmiset, tapahtumat ja ympäristön yleensäkään ja mitä jää kaikesta sitten päällimmäisenä mieleen.

Mutta kuitenkin kaikilla asioilla on merkityksensä, vaikka niitä ei huomioisikaan, sillä uskon vakaasti, että koti, jota rakastetaan ja josta huolehditaan ja jossa huolehditaan, luo ympärillemme turvakaaren. Ja koti, jossa näin tapahtuu, kertoo sen, että elämämme on suurimmalta osaltaan jokseenkin kunnossa.

Koti ja tunne kodista on monen eri tekijän muodostama kokonaisuus. Sillä nyt ei ole mitään väliä kuinka koti on sisustettu – onko viimeisen päälle trendikäs tai kirpputorilöydöin ja kierrätystavaroin sisustettu tai kuten tässä brasilialaisessa kodissa isovanhempien koti esikuvana, tai mistä kukin nyt inspiraationsa sitten hankkikaan, pääasia on, että siellä viihdytään yksin ja yhdessä. Jokaiselle muodostuu sitten ne omat ja omanlaisensa muistot yhteisten muistojen rinnalle.

Ja ihan pakkohan on tähän laittaa muutama kuva tästä jutun lähtökohtakodista eli tässä kuvakooste maailman toiselta laidalta erään ihmisen muistosisustamisesta.

Lähde: architecturaldigest.com/story/bia-daidone-home-tour

Kuvat: Fran Parente

Muistosisustaminen onkin loppujen lopuksi aika kätevä termi! Varsinaista muistosisustamistahan on tuoda esimerkiksi kotiin muistoja omien vanhojen tavaroiden ja huonekalujen yms. välityksellä. Tuli vain mieleen, kun istun tässä omalla sohvallani kirjoittamassa tätä juttua ja katsellessani samalla omaa olohuonettani. Tämä on nimittäin varsin muistoja mieliin tuova tila!

Vinkkejä lapsiperheen kodin sisustusratkaisuista. Tarja Kankaanpää-Salonen pitää myös suosittua Keltainen talo rannalla -blogia.