Onko kaikki kunnossa? – Raskauden aikaiset ultraäänitutkimukset ja sikiöseulonnat

Alkuraskauden ultraäänitutkimus on jännittävä hetki: onko siellä tosiaan joku? Vaikka tulevan perheenjäsenen näkeminen ensimmäisen kerran on sykähdyttävä hetki, sikiöselonnat tehdään tärkeän syyn takia. Raskausaikana tehdään pääsääntöisesti kaksi maksutonta ultraäänitutkimusta. Tutkimuksilla voidaan selvittää sikiön terveydentilaa ja määritellä raskauden kesto.

Ensimmäinen tutkimus

Ensimmäinen tutkimus, yleinen ultraäänitutkimus, tehdään raskausviikoilla 11-13 äitiyspoliklinikalla. Tutkimuksessa selvitetään raskauden kesto ja sikiöiden lukumäärä. Lopullinen laskettu aika määritetään myös tutkimuksen yhteydessä. Määritys perustuu sikiön pääperämittaan.

Tutkimuksessa voidaan mitata myös sikiön niskaturvotus ja rakenteet pääpiirteittäin. Lisääntynyt niskaturvotus voi merkitä kromosomi- tai rakennepoikkeauvuutta. Yleensä suuret ja vaikeat rakennepoikkeavuudet voidaan nähdä joku ensimmäisessä ultraäänitutkimuksessa. Mikäli tutkimuksessa näkyy korostunut niskaturvotus tai epäily rakennepoikkevuudesta, odottaja lähetetään jatkotutkimuksiin.

Sikiöseulonnat

Jos raskaana oleva haluaa osallistua kromosomipoikkeavuuksien seulontaan, tehdään alkuraskauden yhdistelmäseulonta. Yhdistelmäseulontaan kuuluu ultraäänitutkimus viikoilla 11-13 ja äidin verinäyte raskausviikolla 9-11. Seulonnassa arvioidaan sikiön niskaturvotus, pää-perämitta sekä verinäyteen istukka- ja sikiöperäisiä hormoni- ja valkuaisainepitoisuuksia. Riskiarvioon vaikuttaa myös äidin ikä.

Sikiöseulonnat löytävät 80-85 % kromosomipoikkeavuuksista. Yleisin kromosomihäiriö on 21-trisomia eli Downin oireyhtymä.

Seulontatutkimuksen tarkoitus on löytää mahdollisimman varhain oireettomista raskauksista kehityshäiriöitä tai rakennepoikkeavuuksia. Tarkoituksena on parantaa sikiön ja lapsen hoitomahdollisuuksia ja vähentää sairastavuutta ja imeväiskuolleisuutta.

Seulontatutkimuksiin osallistuminen on vapaaehtoista.

Mikäli äidin raskaus onkin oletettua pidemmällä tai alkuraskauden yhdistelmäseulonta ei jostain syystä onnistu, odottaja voi osallistua myös keskiraskauden seerumiseulontaan. Raskausviikoilla 15-16 otetusta äidin verinäytteestä määritetään istukka- ja sikiöperäisiä hormoneja ja valkuaisaineita. Näistä tuloksista sekä muun muassa raskauden kestosta ja äidin iästä saadaan laskettua sikiön 21-trisomian eli Downin oireyhtymän riskilukema. Keskiraskauden seerumiseulonta ei ole yhtä luotettava kuin alkuraskauden yhdistelmäseulonta.

Toinen tutkimus

Toinen, rakenneultraäänitutkimus, tehdään raskausviikoilla 19-21 ja silloin tutkitaan sikiön elimet ja vaikeat rakennepoikkeavuudet. Tutkimuksen tekee erikoistunut kätilö tai riskiraskauksissa erikoislääkäri.

Rakenneultraäänessa tutkitaan muun muassa sikiön pään, sisäelinten ja raajojen rakenteita. Lisäksi tutkimuksessa katsotaan sikiön kasvu, istukan sijainti ja arvioidaan lapsiveden määrä. Useimmiten tutkimuksessa voidaan nähdä myös tulevan perheenjäsenen sukupuoli.

Rakennetutkimuksessa todetaan noin kolme neljästä sikiön merkittävästä rakennepoikkeavuudesta. Joskus poikkeavuuksia tarkastetaan kontrolliultraäänessä tai jatkotutkimuksia, jotta sen merkitystä tai vaikeutta voidaan arvioida paremmin. Lisätutkimuksilla voidaan saada lisätietoa poikkeavuuksien laadusta tai syistä sekä arvioidaan raskauden kulkua sekä syntyvän lapsen ennustetta.

Perhe ja viime kädessä raskaana oleva päättää, miten tutkimustulokset vaikuttavat raskauden etenemiseen. 

Lue lisää sikiöseulonnoista THL:n sivuilta.

Lähteet: terveyskyla.fi