fbpx

Pidä huolta mielestä

Lapsuus alkoi mukavasti, mutta tunnelma ei kestänyt aikuisuuteen asti, voisi sovitella erään laulun sanoja. Mitä asioita meidän aikuisten pitäisi huomioida, että voisimme antaa hyvät eväät elämälle.

Jari Sinkkonen, LT, lastenpsykiatrian dosentti, saattaisi kiteyttää aiheen yhdellä lauseella: suojata lapsia ylikuormitukselta. Siitä on usein kyse, kun asiat alkavat mennä huonosti. Hän käsittelee asiaa kuitenkin teemoittain, sillä syitä kuormittumiselle on tapauskohtaisesti niin erilaisia.

”Jokainen lapsi on yksilöllinen ja ainutlaatuinen, eikä aina tarvitse olla iloinen eikä reipas. Lapsien temperamentissakin on suuria eroja”, hän muistuttaa.

”Jos lapsi syö ja nukkuu hyvin, leikkii, on kiinnostunut ympäröivästä maailmasta, menee suhteellisen tyytyväisenä päiväkotiin tai kouluun ja hänellä on pari hyvää kaveria, asiat eivät voi olla ihan hullusti”, Jari Sinkkonen kiteyttää. Kun apua tarvitaan, on siinä omat ongelmansa. Vaikeasti traumatisoidut lapset eivät hyödy psykoterapiasta niin paljon kuin lievästi traumatisoidut. Mutta lievästi traumatisoituneiden lapsien hoitamiseen ei ole rahaa.

Ongelmallinen käyttäytyminen

”Valtaosa lapsen ongelmalliseksi koetusta käyttäytymisestä on yritystä sopeutua. Mitä vaikeammissa oloissa lapsi elää, sitä vähemmän hänellä on liikkumavaraa”, Jari Sinkkonen kertoo. Lapsi tarvitsee itseään vahvemmat vanhemmat, mutta usein törmää perheisiin, jossa vanhemmat tarvitsevat lapsensa rakkautta ja kestävät huonosti lapsen pettymystä ja kiukkua. Päiväkodeissa ja kouluissa on yhä enemmän lapsia, joille ei ole asetettu rajoja. Rajoja kuitenkin tarvitaan, sillä ne ovat yritys estää lasta joutumasta pulaan.

”Lapsi ei ole pikku tyranni, vaan hänen käyttäytymisensä on usein sopeutumista epäjohdonmukaiseen kasvatukseen.”

Idealisointi ja isi-ongelma

Sinkkosen curling-vanhemmuudeksi nimetyssä tilanteessa lapselle annetaan vaihtoehtoja, vaikka niitä ei oikeasti ole. Konditionaalipuhe on yleistä: voitaisko nyt mennä, mentäisikö nukkumaan, laitettaisko kengät jalkaan. Parempi olisi jättää tuo isi-osio pois ja sanoa asiat suoraan: nyt mennään nukkumaan. Lapsi joutuu päättämään asioista, joiden hahmottamiseen hänellä ei ole edellytyksiä. Siitä aiheutuu turvattomuutta ja lapsi joutuu ottamaan johtajuuden, koska aikuisista ei siihen ole.

”Kun todetaan, että pojilta ei voi vaatia, on jo turmion alku”, Sinkkonen sanoo.

Usein tämä ilmenee myöhemmin vaikeana aggressio-ongelmana ja lapselle syntyy alhainen turhautumiskynnys. Siitä seuraa hankaluuksia koulussa ja myöhemmin työelämässä. Nuoret työntekijät saattavat jäädä sairaslomalle vain siksi, koska työ ei kiinnosta tai laiskottelusta on saatu kritiikkiä. He eivät opi sietämään epämukavuutta, eivätkä oikeutettua arvostelua tai opi tekemään epämiellyttäviä asioita. Curling-vanhemmuus viettelee lapset kuvittelemaan, että elämästä voisi selvitä vain myönteisten tunteiden vallassa, näkemättä minkään asian eteen vaivaa. Usein armeija voi olla ensimmäinen paikka, jossa sanotaan ei.

Sinkkonen nimeää tästä usein syntyvän tilan tyhjäksi depressioksi, joka ei ole varsinaista surua mistään, mutta mikään ei kiinnosta. Tällainen tilanne aiheuttaa usein riippuvuutta.

”Kuitenkin keljun homman tekeminen nostaa dopamiinitasoja ja tehdystä työstä tulee hyvä mieli,” hän muistuttaa.

Pelipojista äijäteinejä

Sinkkonen on huolissaan poikien tilanteesta Suomessa. Vuosittain peruskoulusta pääsee noin 2 000 poikaa, joiden äidenkielen taidot ovat alkeellisia ja luonnontieteissäkin he osoittautuivat Pisa-tutkimuksen mukaan huomattavasti tyttöjä heikoimmiksi. 65 % luonnontieteiden heikoista osaajista hallitsee heikosti myös matematiikkaa ja lukutaidon Jari Sinkkonen pitää osuvasta kuvauksesta, jonka Helsingin Sanomien Olli Aaltonen kirjoitti: pelipojista tulee äijäteinejä, joita tyttöjen pitää elättää.

Yhä useamman alakoululaisen elämä pyörii pelien ja netin ympärillä. Erityisesti se, että suuri osa pikkupojista pelaa K18-pelejä, harmittaa Jari Sinkkosta. Samaistuminen päähenkilöön ja tämän rajojen rikkomisen harjoittelu aiheuttaa riippuvuuksia ja aggressiivisuutta. Runsas sellaisten K18-pelien pelaaminen, joissa päähenkilö käyttäytyi normien vastaisesti, on yhtey­dessä antisosiaaliseen kaveripiiriin, tupakointiin, juopotteluun, aggressiivisuuteen, rikollisuuteen ja riskialttiiseen seksikäyttäytymiseen (Hull JG ym. J Pers Soc Psychol., 2017, 107(2), 300-325).

Netti- ja peliriippuvuuden merkit

  • Suurin osa vapaa-ajasta kuluu netissä
  • Nuori on koulussa unelias ja saattaa nukahdella
  • Ei pysy aikatauluissa ja arvosanat huononevat
  • Pelaa mieluummin kuin tapaa kavereita
  • Harrastukset jäävät
  • Ärtyy ellei pääse nettiin/pelaamaan
  • Valehtelee pelaamisesta ja siihen käytetystä ajasta
  • Unettomuutta, päänsärkyä, niska- ja selkäsärkyjä
  • Hygienian laiminlyöminen

Lähde: Riippuvuuden merkit, Jensen 2015

Tutkimuksissa on käynyt ilmi myös, että vaikka pelin sisältö ei olisi itsessään aggressiivista, syntyy pelin aikana frustraatioita, kun pelissä epäonnistutaan. Tämä aiheuttaa pelaajalle aggressiivisuutta. Pelaamisella on muitakin vaikutuksia: iltapelaaminen häiritsee unen laatua, saa aikaan makeannälkää ja roskaruuan nauttimista, arkiliikunnan määrä vähenee ja fyysinen kunto rapistuu.

Vanhemmat usein myös palkitsevat ja rankaisevat pelien avulla. Tärkeätä olisi pitää taukoja pelaamisessa. Ongelmia esiintyy myös muuten netin käytössä. Puolet pojista altistuu pornolle jo alle 13-vuotiaana.

Tytöille someyhteisöt tuovat ongelmia, kun ”kavereiden” haalimisesta tulee tarve ja verkossa jaetaan enemmän tietoa itsestä kuin olisi syytä. Tuntemattoman ns. kaverin ongelmat eivät ole asioita, joihin nuorten tyttöjen tulisi tarrautua. Usein oikeita kaverisuhteita on tällöin vähemmän.

Mitä voisimme tehdä paremmin?

”Suojella lapsia liialliselta ärsyketulvalta”, sanoo Jari Sinkkonen.

Heidän pitäisi saada olla toisinaan rauhassa, sillä silloin heräävät leikki ja luovuus. Hän kertoi olevansa tyrmistynyt, kun törmäsi kerran mainosrahoitteisen kanavan ”lastenohjelma”-tarjontaan. Juoni ja ohjelman visuaalisuus olivat niin sekavia, ettei niiden perässä pysy edes aikuinen. Lapsille tällainen on ylistimuloivaa, heitä pitäisi suojella sellaiselta.

”Aikuisten tehtävänä on toimia suodattimina”, hän muistuttaa. Liian suuret päiväkotiryhmät ja muu kuormitus aiheuttavat stressiä. Korkeat kortisolitasot yhdessä joidenkin keskushermoston välittäjäaineiden kanssa ovat neurotoksisia.
Päiväkodissa ja koulussa tapahtuvalla kiusaamisella on vakavia seurauksia lapsen itsetunnon kehitykselle. Kiusaamiseksi joutuminen aiheuttaa ahdistuneisuutta, masennusta, itsetuhoisuutta niin nuoruudessa kuin aikuisiässäkin. 24–30 % kiusatuksi joutuneista kärsi pitkäaikaisista ongelmista.

Asiantuntija LT, lastenpsykiatrian dosentti, lasten- ja nuorisopsykoterapeutti, Jari Sinkkonen

Esimerkkejä Jari Sinkkosen kirjoista:

  • Pienistä pojista kunnon miehiä, 1990
  • Lapsen kanssa hyvinä ja pahoina päivinä, 1995
  • Yhdessä isän kanssa, 1998
  • Lapsen puolesta, 2001
  • Leikkiä vakavilla asioilla, 2003
  • Elämäni poikana, 2005
  • Mitä lapsi tarvitsee hyvään kasvuun, 2008.

Anne Stolt Kuvat BigStockphoto