Ruoka ei maistu!

Lapsen ruokahalu vaihtelee ja sitä voi myös häiritä moni asia. Tuputtaminen tai herkkupalojen tarjoilu ei kuitenkaan ratkaise ongelmaa, vaan se voi jopa pahentaa tilannetta.

Ensimmäisen vuoden aikana vauva kolminkertaistaa painonsa ja siksi ruokahalukin on sen mukainen. Vanhemmat ajattelevat helposti, että seuraavana ikävuotenaan jo reilusti kooltaan isompi lapsi tarvitsee myös isommat ruoka-annokset, vaikka näin ei tosiasiassa ole.

Tärkeätä olisi pitää ruokailu irrallisena mahdollisista muista arjen ristiriidoista ja pysyä närkästymättä. Hyvä olisi pitää yhteys nälän ja kylläisyyden tunteista sekä ruokailujen rytmittämisestä.

Omatoimisuus ruokailussa

Seuraava ruokahaluttomuudelta vaikuttava käyttäytyminen voi tulla eteen, kun lapsi on 2–3-vuotias. Vanhempaa voi koetella, kun lapsi opettelee syömään itse, joskus sormiaankin apuna käyttäen. Anna opetteluun kuitenkin mahdollisuus ja auta vasta, jos lapsi ei itse onnistu. Sotku ja toivottomalta näyttävä lusikointi voivat kiristää hermoja. Muista silti kannustaa lasta yrittämään. Etukäteen hyvin suojattu ruokapöytä ja lapsen tuolin ympäristö sekä omien tunteiden tiedostaminen auttavat pitämään ruokailutilanteet rauhallisempina.

Usein auttaa, jos katsoo maailmaa lapsen silmin. Jos ruokakutsu käy kesken leikin, voi tilanne lähteä alkuun väärällä asenteella. Hetken rauhoittuminen ennen pöydän ääreen istumista rauhoittaa ruokailutilanteen. Myös ruokailuhetken rauhallisuus ja yhdessäolo ovat tärkeitä. Välipalojen napsiminen estää nälän tunteen ja siksi ruokailuajat kannattaa pitää säännöllisinä.

Totutellaan uusiin makuihin

Vaihtelu ruokalajeissa ja mauissa ei välttämättä paranna lapsen ruokahalua. Totuttele uusiin makuihin suupala kerrallaan tutun ruuan yhteydessä. Uusiin makuihin tottuminen vie lapselta aikaa, jopa 10–15 maistamiskertaa. Isompien lapsien kanssa voi sopia säännön, että uusia makuja pitää maistaa, mutta kaikkea ei ole aina pakko syödä.

Lapselle on usein helpompi nauttia ruoka-annos, jossa ainesosat ovat tunnistettavia eli niitä ei ole sekoitettu liikaa keskenään, vaan hän pystyy havaitsemaan, mitä on kulloinkin syömässä.

Leikki-ikäiset saattavat valikoida syödäkseen jonain ateriana vaikka pelkät makaronit. Siitä ei kannata yksittäisenä tapahtumana huolestua, olennaista on se, kuinka tasapainoinen ruokavalio syntyy päivän ja jopa viikon aikana nautituista ravintoaineista.

Ravitsemussuositusten mukaan on nykyisin suositeltavaa tarjota lapselle samaa ruokaa kuin aikuisille ja antaa lapsen itse päättää, kuinka paljon hän syö. Laita lautaselle ennemmin pieni annos ja tarjoa tarvittaessa lisää, kuin liian paljon ruokaa kerralla.

Jos ruoka ei maistu, älä tee siitä numeroa. Ruokatottumukset muotoutuvat jo lapsuudessa, minkä vuoksi suhde ruokaan ja ruokailuun on hyvä pitää terveinä. Lapsi osaa säädellä sopivan annoskoon, mutta lapselle pitää tarjota useammin ruokaa kuin aikuiselle.

Aina ei ruoka maistu

Joskus ruokahaluttomuus voi enteillä tulevasta sairaudesta. Silloin kannattaa seurata tilannetta ja tarjota riittävästi vettä. Jos lapsi muuttuu kivuliaaksi samana päivänä, kannattaa ottaa yhteyttä lääkäriin. Mikäli ruoka ei maistu lainkaan seuraavanakaan päivänä, varmista onko lapsella kipuja ja ovatko pissa ja kakka normaalit. Tilapäistä ruokahaluttomuutta esiintyy myös usein esimerkiksi nuhan, kuumeen tai korvatulehduksen yhteydessä. Myös uusien hampaiden puhkeaminen voi viedä ruokahalua, jos ikenet ovat niiden vuoksi aristavat.

Lapsi voi olla hoikka tai tukevampi, mutta lapsen pituutta ja painoa seuraamalla varmistutaan siitä, että kasvu on kuitenkin tasaista.

Lähteet: Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014, THL, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Mehilainen.fi, Lapsenmaailma.fi

Kuva: BigStockphoto