Vaikka koulujenalku, la rentrée, on Ranskassa vasta syyskuun alussa, leimaa uuden kouluvuoden valmistelut jo elokuun loppupuolta. Ihan kuten Suomessakin, kaupat täyttyvät reppu-, penaali- ja muu koulutarvikevalikoimista, ja vaateliikkeet pursuavat täydellisiä kouluvaatteita niin pienille kuin isoillekin koululaisille.
Apéro dinatoire
Elokuu on Ranskassa virallinen lomakuukausi. Myös ne, jotka eivät ole lomalla, ottavat iisisti. Töissä käydään lähinnä vain lepäämässä. Olen tainnut aiemminkin mainita siitä, ettei elokuulle kannata suunnitella mm. pankki- tai vakuutusasioiden hoitamista. Putiikit saattavat olla auki, mutta mitä suuremmalla todennäköisyydellä mitään ei tapahdu. Liiketiloissa.
Vuoristopurojen solinaa
Heinäkuu tarkoittaa Rivieralla helteitä isolla H:lla. Joka vuosi la canicule, helleaalto, yllättää sekä paikalliset että turistit. Käytännössä helle Rivieralla tarkoittaa sitä, että päivisin lämpötilat nousevat 35°celsiusasteen tuntumaan – todellisen tuntuman lähennellessä neljääkymmentä, ja yöllä lämpötila pysyy yli 27. Huh hellettä.
Laventelipeltojen huumaa
Mitä sana Provence tuo sinulle ensimmäisenä mieleen? Virallisesti oikeita vastauksia on kaksi: roséviini ja laventelipellot. Kummastakin voi huumaantua, mutta jälkimmäisestä jää kauemmas kantavat muistijäljet.
Kun mistraali puhaltaa…
Kuvittelepa itsesi keskelle kauneinta Provencea, oliivipuiden, laventelipeltojen ja viiniköynnösten keskelle, kauas kiireisistä kaupungeista ja liikenteen melusta. Raikas mereltä tuoksuva tuuli viilentää sopivasti pilvettömältä taivaalta armottomasti paahtavaa aurinkoa. Ja sitten yhtäkkiä tuuli pysähtyy, ikään kuin ottamaan vauhtia, ja alkaa ulvonnan ensin puiden latvoissa, sitten viiniköynnösten välissä ja lopulta se pöllyttää jo laventelinkukkiakin. Seuraavaksi lentävät ulkona raikastuneet pyykit, ja lopulta kyytiä saavat kaikki irtaimisto, puutarhakalusteita myöten. Paratiisimainen rauha ja rikkumaton tunnelma ovat tiessään. Tilalle saapui villi ja pidättelemätön mistraali.
Ranskalainen paradoksi
Olen pitkään miettinyt ranskalaisille tyypillistä ja minusta paradoksaalista käytöstä. En puhu nyt verisuonitautien tilastoista, enkä punaviinin hyvää tekevistä vaikutuksista, vaan ranskalaisille tyypillisestä itsetietoisesta, joskus itsekkäästäkin käytöksestä, josta olen puhunut jo aiemmin. Ranskalaisilta puuttuu nöyryys, niin hyvässä kuin pahassa. Paradoksin tästä mielestäni tekee se, että tyypillinen ranskalainen kasvatus – niin kotona kuin päiväkodeissa ja kouluissa – on autoritäärinen ja suomalaisen mittapuun mukaan ankara.
Mimoosat tuovat kevään tuoksun
Rivieran kevättalvi ei ole mitään ilman kullankeltaista Mimoosaa, talvipäivien takuuvarmaa aurinkoa. Jokainen Rivieralla aikaansa viettänyt tietää, että mimoosan kukinnasta alkaa todellinen keväänodotus, ja jos mimoosa ei kuki vielä tammikuussa, suupielet kääntyvät alassuin.
Ärtyneen ihon ensiapuvinkit
Cecilia jakoi ison liudan vinkkejä talvi-iholle, jotta se ei ärtyisi. Suosittelen ottamaan niistä häpeilemättä käyttöön niin monen kuin vain mahdollista. Ihosi kiittää siitä.
Karnevaalihuumaa ja lettukestejä
Helmikuu tuo Rivieralla juhlahumun ja koululaisten pitkät talvilomat. Juhlahumun Rivieralla tuo jokavuotiset karnevaalit. Isoimmat juhlat vietetään Nizzassa, mutta hyväksi kakkoseksi pääsee Mentonin sitruunajuhla. Molemmat juhlat kestävän lähes kuukauden, jotta kaikki ranskalaislapset, portaittain organisoiduista ja kaksiviikkoisista lomista huolimatta, ehtivät halutessaan mukaan juhlaan.
Talvisen Rivieran kahdet kasvot
Rannikkokaupungeissa ja kylissä niin Ranskan kuin Italiankin puolella kuulaat ja aurinkoiset talvipäivät houkuttelevat pitkille kävelyille ja rantakahviloiden terasseille. Tyyninä päivinä aurinko lämmittää jo tuntuvasti, ja lämpö saattaa kavuta jopa viidentoista asteen paremmalle puolelle.
Tammikuussa herkutellaan kuninkaiden kakulla
Galette des Rois’n erikoisuus on sen sisään kätketty fève, perinteiden mukaan pieni posliininen koriste-esine.
Suihkaus raikkautta!
Oletko koskaan miettinyt, miten Rivieran kaunottaret pysyvät hehkeinä koko kuuman ja kostean kesän? Vaikka lämpötila öisinkin pysyttelee suomalaisittain hellelukemissa, ja päivällä auringossa hätyytellään neljääkymmentä, paikalliset eivät näytä hikoilevan. Minulle tämä oli mysteeri pitkään. Kunnes aloin tutustua paikallisiin, ja sain selville heidän hehkeytensä ja raikkautensa salaisuuden. Mineraalivesisuihke!
Käärme paratiisissa
Vaikka paljon purnaankin arjesta ja elämästä Rivieralla, en silti vaihtaisi päivääkään elämästäni täällä pois. Olisi hölmöä ja kertakaikkisen naiivia olla olematta nöyrän kiitollinen siitä, että saa elää arkea tässä eurooppalaisessa paratiisissa.
Elokuu – Rivieran kauhukuu
Haaveiletko helteisestä elokuusta Rivieran rantahietikolla? Mieti vielä. Elokuu on Rivieran rannoilla, niin Ranskan kuin Italiankin puolella, todellisuudessa aika kamala.
Koirankakkaa ja hienostorouvia
”Äiti, varo koirankakkaa!” huutaa kaksivuotias tyttäreni. ”Älä astu päälle, tuolla on iso”, hän julistaa. Tämä on ote tyypillisestä arkiaamustamme, kun lähdemme kohti päivän askareita. Ja tämä on yleensä päivän ensimmäinen hetki, jolloin sadattelen ranskalaista naapurustoani, joka vähät välittää siitä, että lemmikkien jätökset tulisi kiltisti kerätä pussiin. Ydinkeskustassa ja turistialueilla ongelma on ratkaistu niin, että kadut…
Koulutielle, mars!
Äiti, mennäänkö kouluun?”, hihkuu 2-vuotias tyttäreni ja taputtaa käsiään. Minä hörpin viimeisiä rippeitä aamukahvistani ja vastaan: “Ei, höpsö. Me mennään nounoulle, lastenhoitajalle.” Ja tähän tyttäreni huokaa: “Niin, olen vielä liian pieni…”
Olankohauttelua ranskalaisittain
Olen aina ihaillut eteläeurooppalaista – ja siinä sivussa ranskalaista – rentoa otetta arkiasioihin.
Kaurapuuroa ja croissantteja
Ranskalaisen ja suomalaisen ruokakulttuurin erot eivät lakkaa minua hämmästyttämästä. Vaikka molemmat karkeasti arvioiden edustavat länsimaalaista, suhteellisen amerikkalaistunutta kulttuuria, ovat erot silti valtavat.
Hyvää Päivää Herra Lihakauppias, osa 2
Heiheit ja kiitokset on heittoja, jotka kuuluu tehdä. Ne ovat saumaton osa sosiaalista kaavaa. Mutta yritäpä ystävystyä ranskalaisen kanssa, tai – vielä pahempi – viettää iltaa umpiranskalaisessa seurueessa.
Hyvää Päivää Herra Lihakauppias, osa 1
Ranskalaisten kiihko hyviin käytöstapoihin satunnaisissa sosiaalisissa tilanteissa ei lakkaa hämmästyttämästä minua. Hyvät huomenet ja hyvän päivän toivotukset kajahtelevat siellä täällä kaupungilla aamusta iltaan.
Hurraahuuto naisille!
Äiti, autokuski, vaimo, kokki, pesula, huoltomies, uranainen, pankki, ompelija, tuomari, siivooja… Kuulostaako tutulta? Naiselle lankeaa tänä päivänä hengästyttävä määrä erilaisia rooleja, joissa kaikissa pitäisi olla vieläpä hyvä.
Koko perheen karnevaalihuumaa
Rivieralla on keväisin karnevaalien aika. Juhlahumua ja karnevaalitunnelmaa pääsee haistelemaan koko rannikon täydeltä, Mandelieu La Napoulesta Mentoniin, vaikkakin suurimmat juhlat vietetään eittämättä Nizzassa.
Tauolla on väliä
Ranskalaisen lastenkasvatuksen ja vauvakulttuurin yksi kulmakivistä on tauko – la pause. Se on kenties ensimmäinen asia, jonka Ranskassa raskaana oleva nainen synnytysvalmennuksessa oppii, ellei ole saanut siihen jo aiemmin perehdytystä ranskalaiselta ystävä- ja perhepiiriltään.
Kurahousuja ja muita suomi-ideoita
Mieheni sai vastaavasti ihmetellä useita suomi-ideoita, joita aina aika ajoin ilmestyi arkeemme. Listan kärjessä lienee kurahousut.
Päivähoito palautti arjen
Sitten koitti aika, kun Pauline aloitti päivähoidon. Hän oli tuolloin seitsemän kuukautta.
Tekeekö vauvasi yönsä?
Paulinen ollessa 7.viikkoa, sain vihdoin ja ylpeänä vastata: ”Kyllä, vauvani tekee yönsä”, ja kuuluin heti joukkoon.
Vauvaelämää Rivieralla
Kun raskaustesti näytti plussaa, olin onneni kukkuloilla. Sitten havahduin. Vauva. Ranskassa. Apua. Vaikka Ranska sekä maana, kielenä että kulttuurina oli minulle jo vuosien varrelta tuttu, olin silti kauhuissani.